Kuudes ajoäivä Upsala - Maarianhamina

Keskiviiko 23.6.2021

Viimeinen päivä Ruottin maalla, edelleen kuviot vähän auki, mutta eiköhän asioilla ole tapana selvitä. 

Suunnitelma kun oli ottaa lautta Maarianhaminaan ja sieltä huone yöksi ja torstaina jatkaa eteenpäin. Viikkarin sivuja kovasti koitin selata, mutta selkeää ehtoa en löytänyt, että olisi pitänyt koronatesti olla. Myöskään Finentryn kautta ei semmoista löytynyt, mutta soitto viikkarin aspaan sanoi, että testi pitää ottaa. Tukholmasta olisi testejä yksityiseltä puolelta saanut helposti, mutta Upsalasta ei ihan heti löytynyt. Riittävän monen googlauksen jälkeen semmoinen löytyi ja sitten aikaa varaamaan... eikä varmaan tule yllätyksenä, ettei aikoja samalle päivälle ollut. Itseasiassa koitettiin varata jo edellisenä päivänä, mutta heikoin tuloksi. Soitto paikanpäälle, niin ilmeisesti raha kelpasi ja päästiin lähes suoraan laittamaan tikkua nenään ja rahoista pois. 

 

600 SEK (60 €) testi ja 150 SEK (15 €) todistus. Vartin päästä oli nenä kipeä ja olin myös todistetusti negatiivinen ihminen, niin ei muuta kun lauttaa varaamaan ja Maarianhaminan sataman vierestä edullinen Vieraskoti Kronan.  

Ennen lautalle lähtöä oli vielä aikaa ja kävimme lähemmin tutustumaan ehkä Upsalan tunnetuimpaan nähtävyyteen, Tuomiokirkkoon. Ja olihan se upea. Suosittelen käymään sisällä, jos olette maisemissa. Hintakin oli suht sopiva, eli 0 SEK.

Sitten ei muu auttanut kun kamojen kasaaminen ratsuun ja nokka kohti Kapellskäriä. Vaikka siirtymä oli suht lyhyt, noin tunnin ajo, niin mun matkaan kun erilaisia muuttujia yleensä sattuu, niin pääsin siihenkin varata riittävästi aikaa. 

Kivoja pikkuteitä oli matkalla ja mielenkiintoisen kuuloinen paikka nimeltä Rimbo. Vähän kun Rambo, mut ei ihan. Ja kun tien varteen näkyi hauskan näköinen Rimbo Grillen niin pitihän sinne kurvata kevyelle välipalalle. Edelleen ruåttin kieli kun ei ole niin vahva, niin mentiin vahvalla perstuntumalla. Ajattelin että hotdog vois olla aika varma ja universaali annos, mutta kaveri näytti tortillaletun näköistä läpyskää. Ei muuta kun jaa jaa ja taisin balkan makkaran saatua sanottua makkaraksi. Siihen lättyyn sitten se laittoi sen makkaran ja minulle yllätyksenä tuli jostain automaatista pikamuussi sekä rehut ja mausteet päälle ja siitä herra sitten taitteli näppärän taskun. Kieltämättä hieman eksoottinen kokonaisuus, mutta rohkeasti tulta päin. Eikä muuten ollut yhtään hullumpi eväs. Siirsi nälkää kätevästi hieman tulevaisuuteen ja sitten taas matka jatkui.

 

Laivana oli vanha tuttu M/S Rosella jostain vuosien takaa. Vino pino papereita ja koronatestitodistuksia valmiiksi esiin ja jonottamaan. Ja kun aika tuli astua laivaan, niin sehän sujui joutuisasti. Nopea vilaus ajokorttiin ja maihinnousukortti käteen ja menoksi. Ei paljoa koronatodistukset ja mopon paperit kiinnostaneet. 

 

Se mikä noissa isoissa vaivoissa on hyvä, niin liinoja yms. löytyy laivan puolesta yleensä riittävästi ja mopon saa tukevasti kiinni.

Sitten kolmisen tuntia kannella hengailua ja kohta oltiinkin virallisesti takaisin kotimaassa, vaikkakin Ahvenanmaa tuntuu enemmän Ruotsilta mitä Suomelta.

Sain ison neljän hengen huoneen yksin itselleni. Kimppasuihku ja WC oli siellä, mutta liinavaatteet ja ihan hyvä ja monipuolinen aamupala kuului hintaan eikä sekään ollut paha, 40 €. Taisi olla reissun halvin huoneen hinta. Toki rakennuksen ikä tuntui ja näkyi, mutta tuohon hintaan en valita. Lisäksi henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista.